No viimein pääsimme taas matkaan ja tuttuun tapaan Tomtom johdatti meidät kaupungista ulos. Vain yhdessä kiertoliittymässä tulkitsin kaistan väärin ja teimmekin 4x360 asteen kurvit ennenkuin hannunvaakuna tuli valmiiksi ja matka jatkui kohti Pietaria.
Pian Pekka ja Matti tulivatkin näyttämään, että lähtevät omille teilleen. Rivakasti kiihdytellen bemarit sitten hävisivätkin liikenteeseen.

Paluumatkalla Härskin mopoon iski taas Gobin tauti eikä vetoä meinannut alakierroksilla riittää. Härski siirtyikin keulille jotta näkisimme jos mopo rupeaisi piiputtamaan. Hyvin kone kuitenkin röpötti eteenpäin ja välillä hieman yskien matka jatkui.
Ajelimme omaa tahtiamme ja pidimme taukoja aina n. 250 km välein. Janina kuorsasi takapenkillä ja aina välillä piti tyttöä pidellä kiinni lahkeesta kun etunoja oli riittävän syvä. Paluumatka sujui jo kokemuksella kunnes Pietarin lähistöllä sumu peloitti ”sokeripallerot” tien sivuun ja taas revittiin kumipukuja päälle. Päätin itse luottaa edelleen nahkojen pitävyyteen ja hetken päästä aurinko taas porottikin ja saavutimme viikonlopun paluuruuhkan.

Autoja oli molemmilla kaistoilla jonossa joka ryömi hiljaa eteenpäin. Ainoa kaista joka tuntui vetävän oli piennar, mutta pian sekin oli tukossa muodostaen kolmannen jonon. Tässä vaiheessa veli venäläinen kekseliäästi pisti pystyyn neljännen kaistan ruohoalueelle pientareen ulkopuolelle! Siinä sitä sitten ajettiin 4 rinnan kaksikaistaista tietä.

Pian kuitenkin kyllästyimme jonottamiseen ja lähdimme jatkamaan matkaa jonojen välissä. Kyllähän nyt metri tilaa riittää moottoripyörälle ja jonon vähän liikkuessa aloimme pujotella kahta kaistaa. Nyt rupesi matka taas sujumaan ja pian pääsimmekin jonon kärkeen valoihin. Sivulle vaan ja valojen vaihtuessa reipas kiihdytys vapaalle kaistalle.

Illan hämärtyessä pääsimme taas hotelli Olginolle. Nyt suihkuun ja sitten syömään. Sapuska oli taas kohtuullisen hyvää ja varsinkin seljanka maistui kaikille sen tilanneille. Ruuan jälkeen päivän reissut alkoivatkin jo painaa ja köllähdimme vatsat täysinä unten maille.

Paluumatka rajalle sujuikin nopeasti kun nostimme hyvän tien sen salliessa nopeuden päälle sataseen. Ohitimme välillä miliisiautonkin mutta huomasin sen olevan jossain saattotehtävässä, joten tuskin lähtisi meidän peräämme. Saavuimme rajalle ja ajoimme tankin kautta suoraan jonon keulille. Pian oli taas edessä  venäjän rajamuodollisuudet, joista tällä kertaa selvisimme pikavauhtia.  Sitten suomen rajalle jossa passia vilauttamalla pääsimme takaisin kotimaahan. Varoittelin porukoita että muistakaahan, että nyt ollaan taas Suomessa ja ylinopeudesta tulee sakot. Hyvinhän se matka kotosuomessa meni, mutta Kallu päätti vielä kehällä testata tutkan toimintaa ja nappasi reissun ainoa pikavoiton.

Taas oli yksi mukava ja muistorikas reissu heitetty ja uskon että kaikki 9 kerholaista, jotka mukaan uskaltautuivat ovat yhtä kokemusta rikkaampia ja valmiita lähtemään toistekkin rajan tuolle puolen.

Jari Hassinen

< Edellinen | Kuvat