Behind The Sputnik
topbar
leftreissutmiehetpyoratkuvatblog

Da Moscow - 21.-25.8.2008

Torstaiaamu 21.8 koitti kun taasen olin lunastamassa yhtä lupauksistani; viedä 12 v rockkari tyttäreni kuuluisalle Moskovan Night Wolves'ien kerholle. Samaan syssyyn olimme Härskin kanssa jutelleet pitkin kesää kerhomme porukoille reissusta ja toivottaneet kaikki halukkaat mukaan.

Tapasimme rohkeat matkallelähtijät Torpan pihalla klo 7 ja kaikki olivat valmiina sovitusti! Paitsi missä on Matti?
No soitto miehelle joka vielä tuuti peukalo suussaan viatonta lapsen untaan. Äijä lupasi tulla paikalle 10 minutissa mutta puoleksi tunniksi se kuitenkin venähti. Samalla Matti aloitti reissun perinteen, että se joka saapuu myöhässä, tarjoaa porukalle kierroksen kaljaa ja Janskulle kokiksen. Näitä kaljoja riittikin koko reissun ajaksi, yhden kun toisenkin myöhästellessä.

Tarkastimme odotellessa että kaikilla oli tarpeelliset paperit ja jaoin passit viisumien kera. Itse oli joutunut hankkimaan pikapassin koska passini muoviosassa oli 3mm halkeama ja tätä Venäjän lähetystö ei hyväksy!!!
Onneksi Viisumipalvelu Riitta Säilä oli taas osannut auttaa meitä ja vältimme moiset sudenkuopat, riittävän ajoissa.
Viimein pääsimmekin sitten matkaan ja 7 pyörää  ja 9 reissulaista oli matkalla kohti Äiti-Venäjää.

Olin jo aiemmin ollut yhteydessä ystävääni Dimaan joka oli blokannut meille sopivat hotellit ja yllätys, yllätys! Hotellien varaus onnistui parilla soitolla. Tosin myönnän että itsellänikin oli pieni epäilys kun homma hoitui niin helposti (paha merkki venäjällä).

Saavuimme reilun parin tunnin ajelun jälkeen Rajahoville jossa lunastimme venäjän liikennevakuutuksen (ensi vuonna pitäisi riittää pelkkä greencard...) ja nautimme lähtökaffet. Osa porukoista vaihtoi ruplia ja sitten olimmekin valmiita rajan ylitykseen.
Suomen rajalla ajoimme suoraan jonon ohi puomin läheisyyteen ja marssimme passintarkastukseen. Se on helppoa suomessa.
Sitten olikin taasen vuorossa venäläinen rajabyrokraatti ja perinteisesti juoksimme kopilta toiselle, muiden suomalaisten taas neuvoessa. Selvitimme rajan mielestäni nopeasti vaikka muutama urputtikin turhista lapuista ja kankeudesta.

No maassa maan tavalla, eta rossia; tämä on venäjä.

Taasen olimme Venäjällä. Tankkasimme rajalla edullista bensaa ja karavaani aloitti matkansa kohti Pietaria. Ensimmäinen ajopäivä olisikin helppo sillä Hotelli Olgino sijaitsi 18 km ennen Pietaria. Matka joutui ja tiekin oli vielä hyvää. Miliisitkin tyytyivät vain katselemaan ja minä taasen katselin aina miliisien kohdalla toiseen suuntaan joten pysähdyksiä ei syntynyt.

Saavuimme hotellille ajoissa ja yllätykseksi varatut huoneetkin löytyivät. Heitimme ruplaa tiskiin ja saimme avaimen ja kaukosäätimen vastineeksi. Sovimme tapaamisen aulaan oluen merkeissä ja silpasimme suihkuun. Neidot tietenkin hipaisivat hieman lilaa luomeen ja varustautuivat korkkareilla tunnelman luomiseksi.

Kuvat | Jatkuu >