Behind The Sputnik
topbar
leftreissutmiehetpyoratkuvatblog

Alhaalla aulassa kurapyöräosasto (Pekka & Matti) ilmoittikin että ajaminen ei riitä ja että he lähtevät etsimään Pietarista sopivan kuraista katua ;-) Muu osasto sitten linnottautuikin aulaan rentoutumaan ja valmistautumaan ruokailuun. Parin myöhästymisoluen jälkeen siirryimmekin sapuskoimaan. Tilaus sisään ja maljakollinen Baltikaa eteen; mitä sitä matkamies enää muuta kaipaamaan. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittoisasti,tosin Kallun vasikka herätti luittensa pienuudella ihmetystä. On sen täytynyt olla pieni vasikka, suurinpiirtein rotan kokoinen ;-)

Illalla innostuimme vielä keilaamaan ja pian olikin keilabileet pystyssä. Keilaa ja keilajuomaa kaatui, Igorin juostessa aina välillä huoltamassa jumiutuneita laitteitaan. Kaikilla oli hauskaa ja todettiin että tätä voisi kerhon nimissä toistekkin harrastaa. Ilta loppui liian pian sillä seuraavana päivänä olisi aikainen nousu ja pitkä ajomatka.

Aamupalalla oli pientä väsymystä havaittavissa mutta samalla kaikki jo odottivat matkalle pääsyä. Ajojärjestys oli jo muotoutunut edellisenä päivänä ja pian ryhmämme sukelsikin vilkkaaseen Pietarin aamuliikenteeseen. Onneksi olin hankkinut uuden navigaattorin jossa olevat Pietarin ja Moskovan katukartat olennaisesti helpottivat matkan tekoa. Suunnistimme kaupungin läpi joutuisasti ja pian edessämme olikin valtatie. Lähtiessämme kaupungista saimme reissun ainoan sadekuuronkin niskaamme, mutta onneksi sekään ei kestänyt kauaa ja kunnolla rasvattu nahkapuku pitää vettä paremmin kuin useammat uskovatkaan. Muutama ”sokeripallero” kyllä taisi siinäkin kuurossa repiä sadeasua päälleen ;-) Pian kuitenkin taas poutaantui ja matkanteko muuttui mukavaksi.

Miliisejä ja rekkoja oli liikenteessä riittävästi mutta ainahan pieni moottoripyöräsaattue väliin mahtuu. Olimme päättäneet että pidämme taukoja joka 250 km välein ja pyrimme samalla tankkaamaan. Ainoa huono puoli usein pysähtelyssä on matka-ajan pidentyminen. Välillä tie huononi lähes perunapelloksi ja tietyöt hidastivat, mutta varmasti etenimme tuntitunnilta kohti Moskovaa. Välillä Riitta rupesi kiukuttelemaan ja paiskasi vauhdissa prätkänsä laukun menemään ;-) Oli laukun kiinnitys jäänyt vähän vajaaksi ja eräässä pompussa se sitten otti hypyt ja kaikkien onneksi liukui tieltä pöpelikköön törmäämäti mihinkään. Onneksi! Laukku vaan uudestaa kiinni ja taas matka jatkui.

Aika kuitenkin riensi matkamiehiä nopeammin ja yrityksistämme huolimati pimeä yllätti meidät ennen kuin ehdimme perille. Saavuimme Moskovan kehätielle pienen kiertolenkin kautta (meikäläinen luki navigaattoria väärin monitasolittymässä ja seurauksena oli n 10 min lenkki). Liikenne kehällä sai varmaan kaikki matkallaolijat hikoilemaan, sillä edessä oli 10 kaistaa liikennettä moottoritienopeudella ja ”joustavalla” kaistanvaihdolla. Jos porukalla oli ollut epäselvää ryhmän nipussa pysymisen tarve, niin nyt sekin asia tuli varmasti selväksi kokemuksen kautta. Sukelsimme sekaan ja ohitimme matkalla hotelliin ainakin kolme kolaria.

< Edellinen | Kuvat | Jatkuu >