Behind The Sputnik
topbar
leftreissutmiehetpyoratkuvatblog

Ilman Tom-tomin katukarttaa ja navigointia homma olisi lähinnä muistuttanut painajaista. Viimein u-käännösten jälkeen (navigaattorin ohje) kaarsimme hotellimme 33 kerroksen eteen. Saimme huoneet pienen sähellyksen jälkeen ja soitin kaverilleni Dimalle,että perillä ollaan.

Pikasuihkun jälkeen olimmekin valmiita lähtemään Night Wolvesien kerholle. Osa porukoista oli kuitenkin väsynyt ja totesi nukkumatin olevan parempi vaihtoehto. Kellohan oli vasta 24 ja bileet alkamassa, kummallista porukkaa ;-)
Dima saapuikin pian Wingillään humppakoneet raikaen ja viimekerran vakuutteluista huolimatta, PARAATIVALOT VÄLKKYEN!!!! Vaihdoimme pikaiset kuulumiset ja kun porukka oli taasen kasassa, lähdimme ajamaan kohti kerhoa.

Dima johti joukkoa ja pian vauhti kipusikin paikalliselle tasolle, puikkelehdimme liikenteen välissä parhainmillaan 140 km nopeutta ja keskellä kaupunkia. Tulihan se paikallinen miliisiki ohitettua kyseisellä nopeudella. Suomessa siitä olisi hirtetty lähimpään lyhtytolppaan, mutta Moskovan pormestari on kieltänyt miliisejä jahtaamasta bikerssejä. Tämä johtuuu siitä että aikaisemmin 7 nuorta kuoli pienen ajan sisällä miliisin takaa-ajoissa ja äidit nostivat asiasta haloon.

Saavuimme kerholle parinkymmenen minuutin vauhdikkaan ajon jälkeen ja ajoimme soihtujen valaisemien kolmimetristen porttien ja vartioiden välistä kerhoalueelle. Sisällä olikin jo parisataa pyörää ja koko ajan sisälle valui porukkaa, osa pyörillä ja osa ilman.

Paikkaa on lähes turha kuvailla mutta ehkä kuvat antavat kalpean kuvan alueesta.

Kerhollahan oli oma ravintola josta meille oli ystävällisesti varattu pöytä, joten pääsimme nopeasti iskemään eineen kimppuun. Paikan läski- ja kala-annokset olivat varsin kelvollisia, eikä ensimmäinen olutkaan kauan lasissa lämmennyt.

Kerho alkoi jo olla suhteellisen täynnä ja porukkaa vaelteli edestakaisin. Osa neidoista oli kuin suoraan cat walkilta juhlapukuineen, osa taas rehdisti prätkäasusteissaan. Tänne mahtuu kaikenlaista porukkaa ja sama suuntaus oli pyörien merkeissä ja malleissakin. Olipa joukossa muutama iso matkaskootterikin ja tällä en nyt tarkoita Gold Wingiä ;-)
Myös paikan mopoliike kauppasi/valmisti varsin rapean näköisiä choppereita, joita sai hankkia itselleen kohtuulliseen 50 kilodollarin hintaan. Ja kauppa kuulemma kävi.

< Edellinen | Kuvat | Jatkuu >